Olen nainen, jolla on tarpeita

Meikata, puristaa finnejä, pukeutua, fanittaa poika bändejä, ...

Tarpeita.

Tajusin tänään, että pääsen käyttämään lempi kenkiäni vasta vuoden päästä. Voih, mustat nahka feat tummapuu korkorinilkkurit.

Turhamaisuutta pidetään paheena, mutta itse arvostan sitä suuresti. Tietyssä valossa ja rajoissa.

Lyhykäisyydessään naisellisuuden ylläpitäminen tai ainakin yrittäminen tälläisen arjen keskellä on nautinto. Voi olla tavallinen nainen. Sikälimikäli suurimmaksiosaksi päivistä verhoudun vanhoihin verkkareihin ja suuriin huppareihin. Ja kyllä, meikit, voiteet ja hajusteet jäävät odottamaan vuoroaan kylppärin kaappeihin.

Aihe polttelee kielen päällä myös siitä syystä, että yksi nuoruuteni suosikki artisteista on saapumassa keikalle Suomeen juuri samoihin aikoihin kun astun sairaalan vaaleanpunaisiin/vihreisiin/ruskeisiin/sinisiin pyjamiin. Tiedostamaton tarve kumpuaa esille joka kerta kun keikkamainokset lävähtävät verkkokalvoille.

Onneksi on YouTube ja paljon, paljon aikaa.