Joku on joskus arvellut, etten stressaa enää arkisia asioita. Päinvastoin! Mikään ei vie ajatuksia pois leikkaussali & tauti kuvioista paremmin kuin arkisten asioiden murehtiminen.
Miten ihanaa onkaan murehtia, kiukutella tai tympiintyä...
..junan kanssamatkustaja nuorista, jotka toistavat toisilleen YouTube sketsejä, Simpson vitsejä ja laulavat nuotinvierestä NRJ hittejä.
..miehestä vieressäni, joka tuoksuu sipulilta.
..mystisestä mahataudista minkä sain Pietarista vaikka läträsin käsidesillä ja maitohappobakteereilla hysteerisesti.
..takaraivon äänestä, mikä huutaa aika ajoin: miksi en ole suorittanut sitä englanninkielen koetta jo?
Kolikolla on kääntöpuoli, joku joskus päätteli. Ja tottahan se on.
Jokainen autokortillinen on varmasti joskus tuskastunut autokoulun harjoitteista, jossa pitäisi hallita sitä suuren suurta potskia. Tai ainakin sittemmin starttauksen jälkeen harmistunut liikenteestä tai siis siitä, että ettei kukaan muu osaa liikennesääntöjä saatika ajaa autolla.
Joku on joskus myös todennut erilaisia asioita Venäjästä. Mitä liikenteeseen tulee, olen hyvin tyytyväinen että saan tuskailla liikenneongelmia Suomen mittapuussa. Nimimerkillä eilen koin elämäni mielenkiintoisimman bussimatkan.
Pienet vastoinkäymiset eivät silti saa pilata koko matkaa. Oli se vastoinkäyminen sitten syöpä tai erikoisen makuinen kaalikeitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti