Luokittelematonta käytöstä

Oletteko koskaan tavannut oikeaa ajatustenlukiaa? Minä en. Miksi sitten niin moni käyttäytyy kuin olisi sellainen?

Ihmisiin on rakennettu tutustumisen jalo taito sekä sen suurempi tai pienempi tarve. Tutustuminen ei vaadi aina edes kahden ihmisen välistä todellista kanssakäymistä. Paras tapa tutustua on kuunnella niiden ihmisten keskustelua jotka tuntevat jonkun, jota sinä et tiedä. Kuullun ymmärtäminen on hienoa siitä, että saa vetää omia johtopäätöksiä.

Opinnäytetyöhön ei pitkään aikaan käynyt Wikipedia, sillä sen tietoa pystyy kuka tahansa muokkaamaan. Miksi sitten kanssakäymisessä muiden jutut ja mielipiteet saavat muovata kuulijan olettamuksia? Jokaisella ihmisellä pitäisi olla suodatin, oma järki. Tiedettähän sen tunteen kun tehdyt tai sanotut asiat kuitataan "kyllä se sen tajuaa" tyyppisellä lauseella. Niin kauan kuin kaikkien ihmisten tietokannat eivät ole yhteydessä suoraan toisiinsa, miten ihmeessä voisi tajuta?

Ajatustenlukua tosiaan. Tältä pohjolta olen lähtenyt miettimään (kyllä, mulla on ihan liikaa aikaa miettiä) millä mittapuulla ihminen valitsee tapansa tervehtiä, jutella ja olla avoin. Silläkö että tietää, mitkä ovat vastakkaisen osapuolen lähtökohdat?

Olen tainnut ruokkia puluja siinä kohtaan kun ajatustenlukutaitoa jaettiin.

Ehkä syy on Disneyn ja kaikkien niiden ohjelmien missä pallo on punainen ja aurinko hymyilee. Kun ollaan iloisia niin myös sitten ollaan ja kun surettaa niin itketään avoimesti. Eli ristiriitaista ilmaisutapaa ei ole eikä tule. Kun joku hymyilee se on iloinen. Piste.

Tiedän naisen, joka vietti vuoden sisään kahdet hautajaiset; tyttärensä sekä miehensä. Tämä kyseinen rouva ei pukeudu mustaan joka päivä ja hänen naurunsa on hersyvämpi ja tarttuvampi kuin mikään muu nauru jonka olen kuullut. Huumorin kukka ei ole ottanut edes yöpakkasilta osumaa. Hän on iloinen ja onnellinen tästä hetkestä ja kaikesta siitä mitä tämä hetki pitää sisällään. 

"Kyllä mä tiedän miltä susta tuntuu, kun meidän kissä kuoli just äsken."

Kiitos lohdutuksen sanoista ja pahoittelen ristiriitaa. Niin omaani kuin kaikkia muitakin. Taidankin katsoa loppupäivän Teletappeja ymmärtääkseni tätä maailmaa hiukan paremmin.

Arvostetaan ja edes yritetään ymmärtää toisten suhtautumistapoja eri tilanteisiin. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi kokee, ei sitä tarvitse tuomita ja saada mahtumaan omaan arvomaailmaan. Jos joku lähtee toistuvasti aikaisemmin kotiin eikai syynä voi olla muu kuin laiskuus. Kenellä sitä nyt olisi ikävä kotiin sairaan lapsen, puolison tai koiran luo. Eihän niin ole kuin korkeintaan Lassiessa.

Tosiaan, tämä teksti on omistettu niile jotka kritisoivat sitä, että en ole masentunut.