Kahdenkymmenenkahdeksan päivän päästä aloitan uuden elämän. Pahin on ohi; odottaminen.
Pelataan niillä korteilla mitä käteen jää.
Olen tosin aina ollut auttamattoman huono pelaamaan korttipelejä. Katsotaan siis miten tässä uhkapelissä käy. Onneksi minun osuus on helppo, nukkua ja olla maksavana asiakkaana. Sääliksi käy niitä kirurgeja joille isketään veitsi käteen. Tehdäänpäs nyt leikkaus, mitä ei muuten oo tehty kauheen montaa kertaa viimeisten muutaman tuhannen vuoden aikana.
Vuoronumeroni taitaa olla jossain 428 huitteilla. On aika ainutlaatuista kuulua siihen alle 1 prosenttiin, jotka sairastuvat FAP:hen.
Minulta on kysytään usein miten olen ja tulen valmistautumaan leikkaukseen. No kerroppa se. Päätin tänään lopullisen THE suunnitelmani. Aion nauttia.
En pidä juurikaan talvesta, joten on ihan mahtavaa nukkua talven yli kevääseen! Olen elänyt elämää kuluneina kuukausina sen verran, etten aijo enää ikinä jättää jälkiruokaa syömättä. Pidän kissaani mahdollisimman paljon sylissä, juon kahvini rauhassa enkä pode huonoa omatuntoa jos (kun) unohdan kastella kukkaset.
Isäni viettää tulevana viikonloppuna syntympäiväänsä. Ollessaan parinkymmenen koki hänkin muutoksen elämässään. Hammaslääkäri ilmoitti että nyt revitään kaikki hampaat pois pahan ientulehduksen vuoksi.
Taidanpa nauttia hampaiden pesemisestä ja näkkileivän syömisestä. Elämän pienistä suurista iloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti