Vuosipäiviä, tärkeitä merkkipäivä, muistamisen arvoisia päivämääriä on kulunut vuosi pitänyt sisällään poikkeuksellisen merkittävästi. Siis syitä raottaa blogin sivuja on monta, päällimmäisenä tosin juuri nyt ruotsin tentti ja sitä todennäiköisesti seuraava historiallinen uusintakoepäivä.
Mutta tosiaan, useampi historian havinaan hävinnyt päivä!
Tällä hetkellä vuosipäivä on niin kihlapäivä, vuosi-kissan-omistajana-päivä kuin myös päivä jolloin herkullisen suklaaleivoksen edessä siirrän laihdutusprojektia tuleivaisuuteen jälleen kerran. Pinnalla on pian kuitenkin itselleni se ehkä kaikkein tärkein vuosipäivä; selvisinpäs-päivä!
Tiistai 29.10.2013 ei koskaan valjennut minulle. Osittain koska en edeltävinä kolmena yönä ollut saanut nukuttua kahta tuntia enempää puhumattakaan syömisestä, hengittämisestä tai panikoimatta jättämisestä. Aamulla kello seitsemän nolla viisi kävin suihkussa ja elämäni ensimmäistä kertaa täysautomaatiolla. Pidättelen oksennusta ja itkua samalla kun koitin olla herättämättä huonetoverina olevia tätejä ja rouvia. Koko suihkussa oloajan tuijotin mahaani, joka oli aina ja ikuisesti ollut mielestäni suuren suuri ja jossa oli vielä tuolloin kolme pientä tähystyksestä tullutta arpea. Ei herran jestas, mihin sitä olenkaan ryhtymässä. Voisiko vielä juosta ja peata? Onneksi jalat eivät olisi kantaneet, joten antauduin lääkäreiden suunnitelmille kuin syöttöporsas joululle.
Oli aika hyvästellä entinen elämä ja paksusuoli.
Noin kahdeksan tuntia myöhemmin olin takaisin samassa huoneessa, missä olin aamulla kuivannut hiukseni ja harjannut hampaani. Olin todella, todella sekaisin mutta lääkkeillä ei juuri ollut osuutta asiaan. Olin uteliaisuutani juuri nähnyt kaikki 23 verta vuotavaa tikkiä oranssilla ihollani, kuullut avanteesta ja avopuolisoni ei ollut vielä ennättänyt luokseni. Happimaskin happi maistui ja haisi kuvottavalle mutta ilman sitä olisin saanut slaakin.
Ihmettelen edelleen miten näin huono muistinen ihminen voi elää toistuvasti uudelleen ja uudelleen yhden viikon jokaisen hetken vuodenkin takaa.
- Harvemmin sitä teen, ei sillä. Pian on 365 päivää takana -edelleen- suuren suuren mahan ja massiisen arven kanssa ja varmastikkaan ei olla vielä edes puolessa välissä, mutta selvisinpäs kuitenkin!
