Kirjoitan harvoin, sillä tahdon kirjoittaa aiheesta. Aiheena tälläkertaa: piinallinen, pistelevä vatsakipu ja pahoinvointi.
Olipa kerran lauantai aamu. Sellainen aamu kun voi vain olla onnellinen vapaapäivästä. Kruunasin aamupalan makealla ja mehukkaalla nektariinilla. Fiilistelen edelleen tämän terveellisen hedelmän jälkimaininkeja.
Kipu ei alkanut välittömästi nektarin laskeuduttua pitkin ruokatorvea. Aikaisemmin olen saanut vatsanväänteet alle 3 minuutissa pilaantuneen ruuan nauttimisen jälkeen. Ruokaa syödessä ihakarvat nousevat pystyyn ja saan viluväristykiä. Tämä tapahtuu voimakkaimmin aamuisin riippumatta siitä, mitä nautin. Tunne itsessään on kohdistunut hyvin tarkasti rajattavaan alueeseen ja pahenee jos istun selkä suorassa, jalat maassa. Oksennusta ei ole vielä tullut, vaikka olo on niin karmea, että sekin tuntuisi miellyttävältä.
Vatsa on siis ollut liekeissä jo useamman päivän vieden allekirjoittaneen ajoittain sängynpohjalle. Naiset voivat havainnoillistaa tunnetta kuvittelemalla tavallista voimakkaammat kuukautiskivut navan yläpoulelle ja miehet..no, voimakas närästys samalla seudulla.
Olen kiinnittänyt leikkauksesta lähtien hyvin paljon huomiota parasta ennen päiväyksiin, kylmäketjuihin, oikeaan säilytykseen, hyvään kypsentämiseen,...you name it. Mutta silti tämä viheliäinen pahoinvointi pääsi yllättämään. Ei sillä, kyseessä ei ole ensimmäinen kerta. Tuskin myöskään viimeinen.
Vaikka on heinäkuu ja lääkärit sekä kirurgit ansaituilla kesälomilla sain nopeasti selkeät suunnitelmat. Kyseessä saattaa olla pussiitti, ruokamyrkytys tai jotain muuta. Huomenna pois suljetaan sisäisen verenvuodon mahdollisuus (suoliston ja mahalaukun veri kun värjää kaiken mustaksi).
J-pussilaiselle hygienia on ehdottoman tärkeää, mutta aina ei voi olla askelta edellä tai super-tarkkana. Välillä tekee vain mieli nektariinia. Ja sitten kärsitään. Mutta onneksi nämä menevät ohi, tavalla tai toisella. Lääkärin mukaan kuukauden sisään tilanteen pitäisi tasoittua, jos kyseessä on ruokamyrkytys.
J-pussilaisen elämä on ainakin aluksi oman kehon tuntemuksien tulkitsemista ja itselleen oikean ruokavalion etsimistä. Aluksi tuntemukset ovat kärkkäämpiä ja tuskin koskaan poistuvat, mutta ne eivät saa ottaa yliotetta tavallisen arjen tavoittelusta.
Kipuun ei kuole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti