Otsikko kertoo jo kaiken. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen yllätyin, miten moni ystävä, tuttu tai sukulainen oli kiinnostunut kurkkaamaan paidan alle, näkemään arvet ja kuulemaan niiden tarinan.
Mutta kaikkea ei ole helppo kertoa. Jotakin pitää piirtää.
 |
| Oma mestarillinen luonnos taisteluarvistani. |
Tumma viiva kuvan vasemmassa alalaidassa tuli suovaavasta avanteesta vuosimallia 10/2013-01/2014. Arvistani se on levein ja muistoista kipein.
Mustista pisteistä neljä on tullut jo 2010 kun suoliston oireet alkoivat tuntua voimakkaina kipuina, sain endometrioosi diagnoosin ja tuli aika tähystyksien, jossa umpisuoli poistettiin. Kuvassa oikealla alakulmassa olevista pisteistä alimmainen on erilainen kuin muut pienet arvet. Se tuli ison leikkauksen mukana kun treeni (putki mahalaukusta pulloon, jotta veri ja kudosneste pääsee pois) teki tehtävänsä noin 4 päivän ajan. Putki poistettiin yksikertaisesti vetämällä pois. Ei puudutuksia, ei tikkejä.
Siinä ne ovat ja pysyvät, mahani taisteluarvet. Ennen leikkausta mietin melko vähän pysyviä arpia. En ollut silloin enkä ole vieläkään malli saatika rantakunnossa, joten arvet vaikuttavat hyvin hyvin vähän elämääni.
Haavojen umpeuduttua rasvasin ihoa, sillä kovalla koetuksella ollut iho kuivui entistä nopeammin. Toki toivoin sen vaikuttavan myös arpia pienentävästi. Kesällä voin ottaa satunnaisesti aurinkoa kunhan käytän korkean suojakertoimen aurinkorasvaa, mutta uidessa suosin mieluummin arvet peittävää uikkarimallia.
Tärkein arpien hoitotapa on niiden unohtaminen. Ne eivät määritä sinua ihmisenä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti