Elämä tässä loputtomassa riisipedissä oli hyvää ja turvallista. Ei kipuja, ei kouristuksia vain pilkkuun jatkuvia iltoja yhdessä ystävien kanssa. Olin onnellinen.
Sitten koitti päivä joilloin ystävä kertoi tutustuvansa Karuun. Ravintola oli jo jonkin aikaa ollut Turun Kauppatorin kulmalla ennen kuin astuin sinne sisään. Japanilainen ravintola - ei ensimmäisenä tulisi mieleen monipuolinen ruoka-rajoitteisen paratiisi.
Karussa tilanne eskaloitui nopeasti. Kaikki sai alkunsa poikkeuksellisen mukavasta ja epäilyttävän vilpöttämästi hymyilevästä henkilökunnasta. Ravintolan rento tunnelma ja silminähden tyytyväiset asiakkaat tekivät oloni entistä tukalemmaksi. Kyseenalaistin sijaintitietoni ja todennäiköisyyden, että ravintolan ovi oli oikeasti teleportaali toiseen aikaan ja paikkaan kaus tutusta Turusta.
Pällistelin pitkän hetken listaa: en ymmärtänyt siitä juuri mitään, koska annosten tyylit olivat japaniksi. Lisäksi kyseessä oli perinteinen Izakaya -paikka. Ne harvat ja valitut jotka tiedätte mitä Izakaya tarkoittaa voitte siirtyä seuraavaan kappaleeseen. Te jotka olette yhtä ulapalla kuin minä tuona iltana kerrottakoon, että "nykyään izakayalla tarkoitetaan rentoa syömä- ja juomapaikkaa. Ideaa voisi verrata tapas-annoksiin. Pöytä katetaan täyteen eri kokoisia, useimmiten pienehköjä ruoka-annoksia ja niitä nautitaan viinin tai oluen kera. Annoksissa yhdistyvät eri maiden keittiöt: suositut herkut niin Japanista, Kiinasta kuin Koreastakin. Tapaan kuuluu, että kaikki annokset ovat yhteisiä seurueen tai ainakin ystävien kesken."
Tulkattuaan käytännössä jokaisen annoksen erikseen tarjoilija jaksoi vielä hymyillä, antaa harkinta aikaa ja palan paperia sekä kynän. Toiminta suunnitelma oli tämä: listaisin ylös kaiken mitä en saisi syödä ja takahuoneessa kokki toteuttaisi toivomallani "alustalla" aterian mahdollisista raaka-aineista. Aivan kummallinen käytäntö. Ompa metkaa! Mitenköhän tässä käy? Tässä otteita ajatuksistani joita kävin läpi listatessani chilit, punaisen lihan ja gluteenin sekä muut miljoonat allergiani lappuselle.
Ei mennyt montaa minuuttia kun saimme ensimmäiset ateriat keittöstä. Sen jälkeen ilta olikin yhtä makuhermojen sinfoniaa, superlatiiveja ja nautintoa. Ensimmäistä kertaa koskaan pystyin syömään ateriakokonaisuuksia ilman, että piti jättää jotain lautasenreunalle, kadehtia kaverin annosta tai hiljentää pieni sisäinen tuhahtelu huonosta hinta-laatu-suhteesta. Se tunne kun syöt kaiken mistä maksat!
Voisin jatkaa listaa melkein loputtomiin uskomattoman hyvästä asiakaspalvelusta, ruuasta, vapautuneisuudesta, ruokien koostumuksesta, elämyksistä, sisustuksesta ja ilmapiiristä, mutta tyydyn vain toteamaan, että hetki ravintolassa oli yhtä taian omainen niin minulle kuin puolisolleni, sillä ensimmäistä kertaa ehkä koskaan saimme syödä samaa ruokaa samalta lautaselta: toinen hillittyä ja pelkistettyä, toinen mausteista ja pikanttia. SAMALTA LAUTASELTA! Kiitos Sushi-kokki Lari, joka ymmärsi meidän molempien mieltymykset ja loihti samoista raaka-aineista erilaiset annokset meille molemmille. Kiitos myös muille ravintola Karu Izakayan työntekijöille ikimuistoisesta illasta! Tästä on hyvä jatkaa ja mahdotonta parantaa.
Mutta erilaista ruokaa samalla lautasella, siis mitä? Tarkoitan tätä: samalla lautaselle mahtuivat niin tuliset kuin miedot maut rinnakkain. Lisukkeet -inkivääri ja wasabi- erikseen (vielä mieheni puolella). Nerokasta, mutta yksinkertaista.
Sushi oli vain osa tätä ruokailotulitusta.
 |
| Tämä annos oli jaettavaa mallia niin kuin tuo edellinenkin herkku. |
 |
| Taustalla tyhjiä lautasia täysin ja yskinomaan minun toimesta! |
 |
| Elämä on liian lyhyt jättää jälkkäri syömättä. |
Kuvat ovat kaikki omaa tuhruista tahmatassu tuotantoani eikä niitä ole muokattu - niin kuin ruoka myös kuvat ovat aitoja ja puhtaita. Kerrottakoon toki se, että osa herkuista (kuten avocado ranskalaiset!!!) livahtivat herkullisuutensa ja ison ihmetyksen vuoksi linssin ohi. Paras siis mennä rohkasti kokeilemaan itse! Ainiin, tämä oli tosiaan ensimmäinen kokemukseni Japanilaisesta ravintolasta. Pahoin myös pelkään, etten ihan hirmuisesti tule muualta kokemuksia jatkossakaan hankkimaan. Parasta on hankala ohittaa.
