#avoimestisairas

Olen ollut pian IPAA-leikattu FAPpilainen 4 vuotta. Ensimmäinen vuosi oli sairaan raskas, toinen sairaan opettava, kolmas sairaan rankka ja neljäs tosi sairas. Aluksi kirjoitin tätä blogia, jotta läheiset tietäisivät missä mennään. Monta tätiä, serkkua, ystävää ja tuttua jolle kertoa kuulumiset. Aika pian aloin kirjoittamaan, jotta muut vakavasti sairastuneet saisivat vertaistukea ja hiukan tietoakin. Jossain kohtaa aloin kirjoittaa myös itselleni: muistaakseni kokemukset, mutta myös terapeuttisesti unohtaakseni kamalimmat hetket kunnne pitäisi käydä kunnolla läpi. 

Kun ensimmäisestä leikkauksesta oli kulunut useampi vuosi ja blogin kirjoittaminen kuivunut kasaan alkoi tarina saada sellaisia käänteitä, mistä en olisi edes pystynyt kirjoittamaan. Etäpesäke. Miten suuri voikaan yhden sanan mahti olla? Lääkäri kertoi puhelimessa jotain haiman kärjen poistosta, mahalaukun pienennyksestä ja sen etäpesäkkeen tutkimisesta. 

Jostain syystä elettyäni kaksi päivää sumussa ensimmäinen kirkas ajatus oli video. Jos en pysty kirjoittamaan niin tehdään vidoe. Pimeydessä ei pysty kirjoittamaan tai lukemaan, mutta ääni kulkee synkimmänkin hetken läpi. Jos jossain on olemassa joku muu,  jolla on samanlainen tilanne, on jonkun kerrottavata hänelle, että elämä kantaa. Että tällä kaikella sairastamisella on joku hyvä syy. Shit hits the fan ja sitten haisee, mutta jos antaa kiukulle vallan, lakkaa taistelemasta ja antaa kaiken olla ei se kakka katoa katosta. Elämä tällaisen sairauden kanssa voi oikeasti (!!) olla tosi hyvää.

Aluksi taisin tsempata itseäni kun pohdin mitä haluaisin muille kertoa ja ehkä hiukan paeta todellisuutta. Mietin, että onkohan tässä loppujenlopuksi edes mitään kerrottavaa. 

Labravastauksien odottelu, tähystysleikkaus ja peruutetun häämatkan ensimmäinen päivä. Aika kului, mutta ajatus "opetusvideosta" pyöri ajatuksissa. Jos kuitenkin jonkun pitäisi kuulla, että on ok olla avoinesti sairas. Kun juttelin ideasta muille löysin todellisen timantin: mun läheiset. Sain niin paljon tukea läheltä ja kaukaa, että itkin. Itkin onnesta ja niiden puolesta, joilla ei olisi tällaista porukkaa ympärillä. Ja siitä se sitten lähti. Videokuvaajan etsiminen.

Muutamaa hetkeä myöhemmin istuin kameran eteen ja Matias, Miikka ja Oliver sen taakse. Mun tuotantoporukka. ❤️ Ja sitten syntyi tämä: 

Mitä IPAA-leikkaus oikeasti muuttaa?

Kirjoitin tästä aikaisemminkin, mutta aihe nousi uudestaan ajatuksiin joten lukematta edellistä tekstiäni päätin raapustaa uuden. 

Suolistossa on yhtä paljon hermopäätteitä kuin aivoissa, joten lieneekö ihme että suolistoleikkaus aiheuttaa elämän muutoksia. Millaisia? Kaikenlaisia, tapauskohtaisia, ohimeneviä ja pysyviä, pieniä sekä suuria. Itse luin ennen leikkausta kaiken mahdollisen infon muutoksesta ja siksi haluaisinkin jakaa oman kokemukseni.

Lukijoista te, jotka luette tekstiä ilman tulevaa suolioperaatiota saatte edellä olleesta insertistä enemmän irti kuin ne jotka osaavat odottaa kirurgin tapaamista. Siksi tässä vapaamuotoinen insertin käännös leikkauspotilaan-suomi-leikkauspotilas: epätietoisuutta, epävarmuutta, epäreilua ja epämukavaa. Vaikka lukisi kaiken tiedon suolistoleikkauksen jälkeisestä elämästä se ei takaisi että mikään menisi niin kuin oletetaan, pitäisi tai on joskus jollakulla muulla mennyt. HUOM! Tämä sääntö toimii molempiin suuntiin: leikkauksesta voi parantua paremmin ja nopeammin kuin kukaan toinen koskaan aikaisemmin. Ja on muistettava myös, että toiselle kaikkein kurjin kokemus on toiselle vain ikävä nipistys kaltainen ohikiitävä hetki.

Mutta nyt niitä muutoksia:

• ruokavalio: aluksi sain syödä lähes kaikkea salaatista karkkiin, mutta nopeasti opin mitä keho tarvitsi ja mitä mieliteot halusivat. Tuskin kukaan ei ole kuollut suklaan puutokseen. Siis jos ruoka aiheuttaa kipua se on paras jättää syömättä - keho kertoo millainen ruokavalio sille sopii ja millä voit elää täyttä ja tasapainoista elämää. Koita vain kuunnella. Ja ole avoin uudelle. Itse sain apua tästä terveysanalyysista: http://terveysanalyysi.fi/
• stressi: mitä nopeammin oppii, että (huono) stressi on pahinta myrkkyä keholle sitä paremmin voit niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Pussiitit, suolitukokset ja suolisolmut osuvat kohdallani aina niihin hetkiin kun käsittelen pitkään jatkuvia stressaavia tilanteita/asioita. Oli muutos iso tai pieni toivoin jokaisen tekevän kaikkensa stressin siis veren kortisonitason minimoimiseksi.
• keho: vatsaan tulee vekki jos toinenkin, piste. Toki on olemassa kaikenmaailman rasvoja ja hivenaineita nopeuttamaan arpien häviämistä, mutta helpoimalla pääsee kun tajuaa, ettei arpea tarvitse piilotella. Ei, en kehota kulkemaan yläruumis paljaana. Haluan, että jokainen on keholleen armollinen ja hellä. Iho käy aivan valtavan prosessin läpi ja kyllä, selviää siitä aivan kuten sinäkin. Kiitos iho, että taistelet pahuutta vastaan - arvet ovat kultamitalleja ihan palkintokaapissa.
• Omat arpeni huomasi eräs pikku tyttö kaksi viikkoa sitten uimahallissa. Tytön kasvot olivat napani korkeudella ja silti hän huomasi ne vesiliukumäen jonosa vasta noin metrin päässä mahastani. "Onko sun masussa vauva?" Oli ainut kysymys mihin sain vastata hetken kummastelun jälkeen. 
• unirytmi: paksusuolettomuuden huomaa joka nykyään arjessa vain siitä, että joka aamuyö on käytävä vessassa. Mutta tämäkin on useimmiten hoidettavissa ruokavaliolla.
• matkailusta muistan kertoneeni jo viimeksi. Ainut lisäyksi olisi jotain tämän tyyppistä: pohjoismaissa riittää ihmeteltävää yhdeksi ihmisiäksi ja Instagram on filttereitä pullollaan, älä sure. :)
• asennoituminen: paineen alla syntyy niin tuhkaa kuin timantteja. Kun leikkauksesta on +1 vuosi voisin veikata suurimman osan IPAA-potilaiden olevan keskivertoa ikätoveriaan onnellisempia. Elämä opettaa keskittymään oleelliseen ja olemaan arjessa onnellinen vaikka siitä että ei pieraise kahta kertaa enempää julkisessa vessassa. 
• lisää vessa juttuja: kakasta jutteleminen tulee leikkaushoitojen myötä niin arkipäiväksi keskustelun aiheeksi sairaalahenkilökunnan kanssa, että jokainen leikattu on mitä paras keskustelukumppani tuoreelle äidille joka ihmettelee pienokaisensa aikaansaannoksia.

Toivon, että epätoivon hetkellä jokainen muistaa, että ikävät asiat ovat ohimeneviä. Supervoimia!

Suklaakakkua paksusuolettomalle

Sokeria tulee lähes laittoman paljon, mutta ainakin itselle tämä herkku sopii pienissä määrin paremmin kuin tavallinen paakkelssi. 

Nautinnollisia hetkiä <3

http://www.donalskehan.com/recipes/mocha-chocolate-crater-cake/

Se tunne kun syöt kaiken mistä maksat

Kukapa ei pitäisi ulkonasyömisesta hyvässä seurassa? Tämä onkin yksi suurimmista paheistani sekä nautinnoistani. Aluksi ruokarajoitukset ja herkässä olevat vatsakivut aiheuttivat itkupotkuraivareita ja harmaita hiuksia. Muutaman kuukauden päästä huomasin oppineeni bongaamaan listalta sen ainoan kana- tai kala-annoksen josta sai pyydettyä riittävän pelkistetyn version: ei sipuli pohjaisia kastikkeita, paprikaa tai chiliä sisältäviä mausteseoksia, gluteenisia leivityksiä tai mehukkaan rasvaista paistoa. Ja mieluusti mahdollisimman tuoretta ja luomua, kiitos!

Elämä tässä loputtomassa riisipedissä oli hyvää ja turvallista. Ei kipuja, ei kouristuksia vain pilkkuun jatkuvia iltoja yhdessä ystävien kanssa. Olin onnellinen.

Sitten koitti päivä joilloin ystävä kertoi tutustuvansa Karuun. Ravintola oli jo jonkin aikaa ollut Turun Kauppatorin kulmalla ennen kuin astuin sinne sisään. Japanilainen ravintola - ei ensimmäisenä tulisi mieleen monipuolinen ruoka-rajoitteisen paratiisi.

Karussa tilanne eskaloitui nopeasti. Kaikki sai alkunsa poikkeuksellisen mukavasta ja epäilyttävän vilpöttämästi hymyilevästä henkilökunnasta. Ravintolan rento tunnelma ja silminähden tyytyväiset asiakkaat tekivät oloni entistä tukalemmaksi. Kyseenalaistin sijaintitietoni ja todennäiköisyyden, että ravintolan ovi oli oikeasti teleportaali toiseen aikaan ja paikkaan kaus tutusta Turusta.

Pällistelin pitkän hetken listaa: en ymmärtänyt siitä juuri mitään, koska annosten tyylit olivat japaniksi. Lisäksi kyseessä oli perinteinen Izakaya -paikka. Ne harvat ja valitut jotka tiedätte mitä Izakaya tarkoittaa voitte siirtyä seuraavaan kappaleeseen. Te jotka olette yhtä ulapalla kuin minä tuona iltana kerrottakoon, että "nykyään izakayalla tarkoitetaan rentoa syömä- ja juomapaikkaa. Ideaa voisi verrata tapas-annoksiin. Pöytä katetaan täyteen eri kokoisia, useimmiten pienehköjä ruoka-annoksia ja niitä nautitaan viinin tai oluen kera. Annoksissa yhdistyvät eri maiden keittiöt: suositut herkut niin Japanista, Kiinasta kuin Koreastakin. Tapaan kuuluu, että kaikki annokset ovat yhteisiä seurueen tai ainakin ystävien kesken."

Tulkattuaan käytännössä jokaisen annoksen erikseen tarjoilija jaksoi vielä hymyillä, antaa harkinta aikaa ja palan paperia sekä kynän. Toiminta suunnitelma oli tämä: listaisin ylös kaiken mitä en saisi syödä ja takahuoneessa kokki toteuttaisi toivomallani "alustalla" aterian mahdollisista raaka-aineista. Aivan kummallinen käytäntö. Ompa metkaa! Mitenköhän tässä käy? Tässä otteita ajatuksistani joita kävin läpi listatessani chilit, punaisen lihan ja gluteenin sekä muut miljoonat allergiani lappuselle.

Ei mennyt montaa minuuttia kun saimme ensimmäiset ateriat keittöstä. Sen jälkeen ilta olikin yhtä makuhermojen sinfoniaa, superlatiiveja ja nautintoa. Ensimmäistä kertaa koskaan pystyin syömään ateriakokonaisuuksia ilman, että piti jättää jotain lautasenreunalle, kadehtia kaverin annosta tai hiljentää pieni sisäinen tuhahtelu huonosta hinta-laatu-suhteesta. Se tunne kun syöt kaiken mistä maksat!

Voisin jatkaa listaa melkein loputtomiin uskomattoman hyvästä asiakaspalvelusta, ruuasta, vapautuneisuudesta, ruokien koostumuksesta, elämyksistä, sisustuksesta ja ilmapiiristä, mutta tyydyn vain toteamaan, että hetki ravintolassa oli yhtä taian omainen niin minulle kuin puolisolleni, sillä ensimmäistä kertaa ehkä koskaan saimme syödä samaa ruokaa samalta lautaselta: toinen hillittyä ja pelkistettyä, toinen mausteista ja pikanttia. SAMALTA LAUTASELTA! Kiitos Sushi-kokki Lari, joka ymmärsi meidän molempien mieltymykset ja loihti samoista raaka-aineista erilaiset annokset meille molemmille. Kiitos myös muille ravintola Karu Izakayan työntekijöille ikimuistoisesta illasta! Tästä on hyvä jatkaa ja mahdotonta parantaa.

Mutta erilaista ruokaa samalla lautasella, siis mitä? Tarkoitan tätä: samalla lautaselle mahtuivat niin tuliset kuin miedot maut rinnakkain. Lisukkeet -inkivääri ja wasabi- erikseen (vielä mieheni puolella). Nerokasta, mutta yksinkertaista.

Sushi oli vain osa tätä ruokailotulitusta.

Tämä annos oli jaettavaa mallia niin kuin tuo edellinenkin herkku.

Taustalla tyhjiä lautasia täysin ja yskinomaan minun toimesta!

 

Elämä on liian lyhyt jättää jälkkäri syömättä.

Kuvat ovat kaikki omaa tuhruista tahmatassu tuotantoani eikä niitä ole muokattu - niin kuin ruoka myös kuvat ovat aitoja ja puhtaita. Kerrottakoon toki se, että osa herkuista (kuten avocado ranskalaiset!!!) livahtivat herkullisuutensa ja ison ihmetyksen vuoksi linssin ohi. Paras siis mennä rohkasti kokeilemaan itse! Ainiin, tämä oli tosiaan ensimmäinen kokemukseni Japanilaisesta ravintolasta. Pahoin myös pelkään, etten ihan hirmuisesti tule muualta kokemuksia jatkossakaan hankkimaan. Parasta on hankala ohittaa.

Sairausloman ruokavinkit

**Muokkaus: jätin maitoproteiinin kokonaan pois ja olotilani parani viikossa paremmaksi kuin mitä se on vuosiin ollut!**

Muutamaan otteeseen sairauslomalla olleena koen, ettei sairauslomalla lomailla ja siten koko sana "loma" on mielestäni typerä sanapari sairauden kanssa. Sairaudesta kun ei voi ottaa lomaa. Mutta mitä sitten sairauslomalla kannattaa (eri asia kuin pystyminen/saaminen, mihin en ota kantaa) tehdä?

IPAA-leikattuna sairausloma liittyy usein suoliston ongelmiin. Olen kohdannut yhden pussiitin, siis j-pussin tulehduksen, muutaman ruokamyrkytyksen ja isompia että pienempiä tukoksia. FAP-geenimutaation vuoksi olen joutunut lepäilemään toimenpiteiden komplikaatioiden vuoksi. Sisuuntuminen on huipussaan kun pitää varoa mitä syö ja miten liikkuu. Olen kerran ollut muutaman viikon saikulla kun pohjukaissuolen arvet aukesivat ja jouduin toiseksi viikoksi tiputukseen. Koitin niellä itkupotkuraivaria kun lääkäri kertoi, etten olisi voinut tehdä mitään välttyäkseni reissulta ja pidemmältä saikulta.

Useasti tilanne onkin varmasti näin. Herran haltuun. Mutta tilanteissa kuten suolistosolmuissa on mahdollista ennakoida ja ennaltaehkäistä tilanteita. Helpommin sanottu kuin tehty - trust me - mutta kaiken vaivan arvoista. 90% työstä on mielitekojen ja kiusausten välttämistä ja juuri siksi niin kamalan vaikeaa. 

Eräs diabetes lääkäri totesi aamuohjelmassa, että diabeetikko voi syödä pullan kunhan ottaa insuliinipistoksen. Suolistosairailla ei ole pistoksia eikä haitallista ruokaa saa eliminoitua kehosta oireiden alkaessa. On vain oltava ilman.

Olen elämäni toiseksi pisimmällä saikulla. En valita, päin vastoin. Aluksi kapinoin lääkäriä vastaan. En olisi millään tahtonut jäädä pois töistä. Kun sitten jäin iski totuus kylmällä kampelalla kasvoihin: pystyin syömään ilman pahoinvointia vain Juustoportin jugorttia (tästä lisää hetken päästä) ja keitettyä riisiä. Pääsin ravitsemusterapeutilla ja aloitin FOD MAP -ruokavalion. Tämä yhdessä kohtalotovereiden vinkkien kanssa aiheutti kummia: oloni alkoi parantua pienin askelin.

Päätin käyttää sairausloman oikeasti olotilani parantamiseen - jos posotan eteenpäin kuin tähänkin asti muuttamatta mitään päädyn varmasti saikulle uudestaan!

Tilanne ei ole eikä välttämättä tule palaamaan normaaliksi, mutta muutamalla niksillä pystyn herkuttelemaan ja nauttimaan elämästä aivan kuten ennenkin.


Kielletyt ruoka-aineet

Erilaiset makeutus-, säilöntä- ja väriaineet aiheuttavat voimakkaat vatsakivut noin 5-10 minuutissa. Kipu on melkein sama kuin ennen paksusuolen poistoa kärsimäni krampit ja aivan kuin ne silloin, ei näihinkään auta mikään lääke. En aluksi uskonut että näillä olisi mitään vaikutusta kehooni, mutta vaihto luomotuotteisiin auttoi välittömästi eikä voinut kuin uskoa. Nenä kiinni tuoteselosteisiin ja etsimään puhtaita vaihtoehtoja. (Tämä on rasittavaa, kun tajuaa että lähes kaikki pitää sisällään jotain kiellettyä stabilointia-ainetta tai karrakeenia, mutta isoimmista kaupoista löytyy yllättävän kivuttomasti kropalle sopivat vaihtoehdot ja kun muutaman käy sopivien listan läpi niin silmä harjaantuu puikkelehtimaan supermegakaupan hyllyt ja altaat nopeasti läpi.) Huom! Tavallista "valkoista" sokeria ei suolistosairaan kannata vaihtaa keinotekoisiin korvikkeisiin, sillä ne rasittavat kehoa enemmän. Myös hunaja voi pahentaa vatsavaivoja ja se onkin FOD MAP -ruokavaliossa kiellettyjen aineiden listalle. Tämä ei kuitenkaan koske steviaa (huomaa, että harvat kaupan tuotteet ovat oikeasti 100% maustettu vain stevialla).

Gluteeni aiheuttaa terveessäkin kehossa turvotusta joten tämä ei ole suoranainen yllätys. Huomioitavaa kuitenkin on, että monet gluteenittomat vaihtoehdot pitävät sisällään kuitenkin vehnää mistä suolistovaivaisen pitäisi hankkiutua eroon kokonaan (ainakin muutamaksi kuukaudeksi, jotta suoli pystyy toipumaan). Eli once again, älä osta sokeasti gluteenittomia tuotteita ennen vilkaisua tuoteselosteeseen!

Rasvat ovat välttämättömiä, mutta tässä ratkaisee laatu. Olin kolme kuukautta täysin ilman eläinperäistä rasvaa ja nyt suoli toimii näiden suhteen huomattavasti kivuttomammin. Kohtuus silti kaikessa.

Punainen liha ei tule ensimmäisenä mieleen, mutta niin minun kuin monen kohtalotoverini suusta se tulee top 5 kielletyjen aineiden listalle. Olen aina syönyt monipuolisesti ja liha on kuulunut oleellisena osana ruokaympyrääni, mutta oppii sitä vanhanakin uutta. Nyt kolme kuukautta myöhemmin en mieti asiaa lainkaan. Jossainkohtaa kokeilen kalkkuna-pekonia ja jos se toimii, en ikävöi punaisen lihan parista mitään!

Maustaseokset, valmisruuat ja muut einekset pitää katsoa super tarkkaan läpi ja mieluiten korvata ne lähtökohtaisestikkin muilla vaihtoehdoilla. Ei vain siksi että itsetehty maistuu usein paremmalta mutta myös siksi että useimmat pitävät sisällään paljon sokeria, sipulia ja yllämainittuja ei-kivoja raaka-aineita. Huom! Curry mauste pitää sisällään mm. sipulia. Kannattaakin tehdä tuttavuutta maustakaapin sisältöön, ettei turhaan kärsi kivuista.

Siemenet ovat siitä kummallisia että joillekkin ne sopivat, toisille ei lainkaan ja mahan rasitusaste vaihtelee myös sen mukana mistä kasvista se on peräisin. Tämä kannattaa huomioida marjoja ja hedelmiä syödessä. Muutaman kipuilu kerran jälkeen huomasin, että olo parani huomattavasti kun siemenet (vadelma, lakka,...) pureskeli rikki.


Sovellettuja vaihtoehtoja

Hedelmät ja marjat ovat omasta takaa makeita (kunhan huomioidaan ne pois, mitkä kuormittavat vatsaa enemmän kuin auttavat: omena, vesimeloni,...) joten pienellä luovuudella saa aikaan makeanhimoa kurissa pitäviä ratkaisuja. Tässä pitää hieman unohtaa estetiikka. Ei pidä olettaa että banaani-jogurtti-smoothie tai kookosjauho-banaani-letut olisivat yhtä luoksensa kutsuvia kuin mikään suklaakakku... HUOM! Kuivatut hedelmät ja marjat eivät sovellus kaikille vatsavaivoista kärsivälle joten niiden kokeilu kannattaa aloittaa pienistä eristä.

Hirssi-, tattari-, kookos-, maissi-, mantelijauhot sekä riisi- ja kaurahiutaleet avaavat viitseliäälle ja kokeilumielisellä kotikokille aivan uuden ulottuvuuden. Itse taiteilen parhaillaan makeaa keksin ja leivän puolestavälistä olevaa .... luomusta riisipuurosta ilman lisättyä sokeria!

Ranskankerma ja kermaviili kastikkeet korvaavat usein sipulipohjaisesti maustetut kastikkeet ja ne sopivat niin kalan kuin kanan tai lihan kyytipojiksi.


Raaka-aineiden alkuperä vaikuttaa ruuan laatuun. En tiedä miksi, mutta suurimman eron huomaan luomutuotteissa, Juustoportin jogurtissa sekä kaurahiutaleissa. Miksi nämä mainitsen erikseen?

Saan pahoinvointia gluteenittomista leivistä jotka pitävät sisällään gluteenitonta vehnää (mitä se sitten on, en tiedä) joten turvauden leivän sijaan useimmiten puuroon niin aamulla kuin välipalan aikaan. Näistä hiutaleista onkin tullut yksi useimmin käyttämistäni ruoka-aineista. Asiaan: Riihikosken Myllyn hiutaleet näyttävät isoimmilta kuin perinteiset Rainbown hiutaleet, mutta niistä tulee kylläisemmäksi ja maistuvathan ne myös paremmilta. Kaurahiutaleet ovat myös kotimaista luomuatuotantoa. 

Kuva: http://www.riihipuoti.fi/tuote/luomu-kaurahiutale-hoyryttamaton-1-kg/

Kun sain FOD MAP -ruokavalio listat käsiin jouduin tutkimaan tarkemmin ruokien sisällysluetteloita. Tajusin tekeväni tätä tutkimustyötä ensimmäistä kertaa elämässäni. Oikeasti, tiedätkö mitä jogurtti pitää sisällään? Huomasin, että Juustoportin tuotteet pitävät sisällään vain ja ainoastaan sitä mitä niiten toivoo ja olettaa sisältävän: maitoa ja makua. Ei sekoitus-maunparannus-päivämääränsäilymis-mössöjä. Hauska fakta: Juustoportti on ensimmäisenä yrityksenä tuonut markkinoille AB-tuotteet! Suuremmista kaupoista löysin myös palasen taivasta: kahvijogurttia! Suurinta herkkua kun tavallista kahvia ei voi juoda ilman pahoinvointia. + Tämäkin tuote sisältää vatsaa helliviä ja vastustuskykyä parantavia asidofilus bifidus probiootteja!

Kuva: http://www.juustoportti.fi/ab-jogurtti_kahvi_150g

Sokerihampaan kolotukseen erityisesti kesäkuumalla suosittelen kylmähyllyn helmeä: ainut täysin kotimainen Jymy -luomujäätelöä. Tämä jäätelö pitää kokea, mutta mielestäni se on pelkästään superlatiivejä ilman laksatiivisia vaikutuksia! En ole vielä maistanut kaikkia (melko arvokkaan hinnan vuoksi) mutta vaniljajäätelö on saanut täydellisellä koostumuksellaan ja maulla paikan sydämmestäni.

Kuva: http://www.jymy.fi/

Miltä sun maha näyttää?

Otsikko kertoo jo kaiken. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen yllätyin, miten moni ystävä, tuttu tai sukulainen oli kiinnostunut kurkkaamaan paidan alle, näkemään arvet ja kuulemaan niiden tarinan.

Mutta kaikkea ei ole helppo kertoa. Jotakin pitää piirtää.

Oma mestarillinen luonnos taisteluarvistani.

Kuvan keskellä oleva pallo on napa ja sitä ympäröivä leikkausarpi tuli lokakuussa 2013. Se on merkki siitä, ettei mulla ole enää paksusuolta.

Tumma viiva kuvan vasemmassa alalaidassa tuli suovaavasta avanteesta vuosimallia 10/2013-01/2014. Arvistani se on levein ja muistoista kipein.

Mustista pisteistä neljä on tullut jo 2010 kun suoliston oireet alkoivat tuntua voimakkaina kipuina, sain endometrioosi diagnoosin ja tuli aika tähystyksien, jossa umpisuoli poistettiin. Kuvassa oikealla alakulmassa olevista pisteistä alimmainen on erilainen kuin muut pienet arvet. Se tuli ison leikkauksen mukana kun treeni (putki mahalaukusta pulloon, jotta veri ja kudosneste pääsee pois) teki tehtävänsä noin 4 päivän ajan. Putki poistettiin yksikertaisesti vetämällä pois. Ei puudutuksia, ei tikkejä.

Siinä ne ovat ja pysyvät, mahani taisteluarvet. Ennen leikkausta mietin melko vähän pysyviä arpia. En ollut silloin enkä ole vieläkään malli saatika rantakunnossa, joten arvet vaikuttavat hyvin hyvin vähän elämääni.

Haavojen umpeuduttua rasvasin ihoa, sillä kovalla koetuksella ollut iho kuivui entistä nopeammin. Toki toivoin sen vaikuttavan myös arpia pienentävästi. Kesällä voin ottaa satunnaisesti aurinkoa kunhan käytän korkean suojakertoimen aurinkorasvaa, mutta uidessa suosin mieluummin arvet peittävää uikkarimallia.

Tärkein arpien hoitotapa on niiden unohtaminen. Ne eivät määritä sinua ihmisenä. :)

Pilates pelastaa paljolta

Länsimaalainen koululääketiede on auttanut minua monessa ja ilman sitä tuskin olisin kirjoittamassa tätä tekstiä. Olen kuitenkin saavuttanut sairaudessan sen pisteen, ettei pillerit, piikit ja saikku vie oikotielle onneen. On mentävä pintaa syvemmälle jos mielii elää elämäsin arvoista elämää.

Lähes kolmen vuoden toivomisen jälkeen pääsin fysioterapeutilla (tosin en vatsani vaan polvivammani vuoksi). Otin hänen kanssaan jutuksi IPAA-leikkauksen ja sen aiheuttaman luokattoman huonon ryhdin. Mitä voisin tehdä? Koska kertoja oli varattu polveen sivusimme vatsaa, mutta hän kehotti tutustumaan pilatekseen. Kysyessäni hyvää pilateskoulua kertoi hän useamman potilaan kehuneen Suomisen Sadun Method Putkisto studiota. Jos erilaisista krempoista kärsineet olivat saaneet apua Sadulta tuskin menettäisin mitään jos kokeilisin. Loppu teksti tiivistettynä: Methdon Putkiston pilateksen aloittaminen on yksi elämäni parhaimmista päätöksistä!

Satu Suomisen luotsaama Turun Method Putkisto Studio sijaitsee Portsassa.

Aluksi arvelutti hinta: vasta valmistuneelle melko tyyristä touhoa ja mahtaisinkohan olla edes perusterveydeltäni riittävän hyvässä kunnossa. Ja tottakai, löytyyköhän kaapista mitään mitä kehtaisin laittaa hienolle salille. Onneksi avopuoliso sai tajuamaan, että useamman kuukauden harrastus ei maksaisi yhtä sairaalakeikkaa enempää ja jos tällä "jumpalla" saataisiin näitä TYKS reissuja vähemmällä olisi se kokeilimisen arvoista vaikka menisin tunnille jätesäkissä.

Sähköpostia siis Sadulle. Kerroin fysioterapeutista, polvesta, IPAA-leikkauksesta, huonosta jälkihoidosta ja huonosta yleiskunnosta. Muutaman päivän päästä Satu toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi studiolle. Aluksi kävisin yhdellä hänne fysioterapia tunnilla ja keskittyisimme mahaan. Sen jälkeen katsottaisiin mikä studion tunneista sopisi parhaiten tarpeisiini, joista maha oli vain yksi.

MP Pilates tunneilla tunnelma on rauhallinen kauniissa salissa.

En voi olla hymyilemättä nyt kun mietin tuota fysiotuntia! Niin paljon apua, rohkaisua ja hyviä vinkkejä, mitä en odottanut saavani mistään. Samalla hoidettiin pitkään jatkunut kiinnikekipu ja korjattiin taipumukseni hengittää väärin (josta minulla ei ollut käsitystäkään aikaisemmin).

Vaihtoehtojani olivat:
Method Putkisto, jossa keskityttäisiin oman kehon kuuntelemiseen, hoidettaisiin stressiä ja opeteltaisiin rauhoittumaan.
Method Pilates, jossa harjoitettaisiin tavallista pilatesta Method Putkiston työkaluilla omaa kehoa kuunnellen.

Monica on opettajana motivoitunut ja kannustava - liikkeen tehdään oman kehon ehdoilla, mutta tehokkaasti ja oikein.

Valinta oli vaikea, mutta päädyin jälkimmäiseen koska keskivartalon tukea vaille jäänyt keho meni stressistä kärsineen mielen edelle. Hyvin voiva keho varmasti edesauttaisin hyvinvoivaan mieleen. Ja juuri näin siinä kävikin! Torstain pilatestunneista tuli minulle toinen viikonloppu. Tunneilla paransin alkavan nuhan kolmesti (!!!), sain löysin keskivartalon tuen, opettelin hengittämään (kyllä, hengittämään) sekä rentoutumaan ja pääsin erilaisista niska-hartia seudun kivuista. Ainiin, painokin tippui muutaman kilon.


Kiitos Satu, Monica ja koko Method Putkisto yhteisö!

Jos minusta tulee joskus presidentti, määrään jokaisen kansalaisvelvollisuuksiin Method Putkisto pilatestunnin vähintään kerran viikossa.

Sadun studiossa riittää esteettisiä yksityiskohtia ihailtavaksi treenin ohessa.