Karhu nukkuu

"Vaan eipäs nukukkaan!" Ja seuraa leikin paras kohta, hippa.

Just niinkun oikeassakin elämässä tapahtuu.

Luvataan jotain, ei pidetä sitä ja sitten juostaan toisten perässä.

Anteeksi, että sorrun tähän ihan liian usein itsekkin. Puolusutuksen puheen vuorot ovat aina aika nihkeitä, joten totean vaan, että osittain olosuhteiden uhrina joudun useasti, yllättäen pyörtämään päätöksiäni ja sovittuja lupauksia.

Leikin viimeksi oikeastaan yhtään mitään kymmenen vuotta sitten. Koitti kerran se päivä kun kerho täti sanoi että leikitään tätä karhuleikkiä (mikä oli silloin mun suosikki) vielä joskus uudestaan. Paitsi ettei leikitty. Harmittaa vieläkin.

Vaikka veitset viiltelis miten paljon, olen sama ihminen kuin ennenkin. Joten rakas lukija, sikäli mikäli tunnet minut tosielämässä, älä muuta suhtautumistasi.

Elämä on joskus jopa epäreilua, eikä sille kukaan mitään mahda.