Millaista on arki sairastumisen ja leikkauksen jälkeen? Kysymys, jota ei ihan hirveästi tule mietittyä tai oikeastaan joudu vastaamaankaan. On päivän selvää, että arki koittaa kun kaikki kurjuus on ohi. Eikös vain?
On kulunut tasan puolitoistavuotta paksu- ja peräsuolen poistosta. Arki ja elämä ylipäätään ei ole samankaltaista kuin se oli aikaisemmin. Ja tuskin tulee olemaankaan. -Asia mihin toivoisin jokaisen sairastuvan ja leikkausta odottavan varautuvan.
Konkreettisesti tämä tarkoittaa:
- Ruokavalio. Arvatenkin kun suolistoa operoidaan tulee ruokatottumuksiin muutoksia. Koen päässeeni vähällä: elämä ilman kaalia, tulisia mausteita ja sipulia on hyvinkin elämisen arvoista. Alkuaikoina etsin hirmu määrät tietoa ruokavaliosta. Kulutin viikkoja asiaan tutustumiseen sekä murehtimiseen. Ikävä tosi asia on, että jotkut IPAA-leikatut voivat nauttia ravintoa rajallisesti. Tosiasia on myös se, että joku päivä makuaisti voi vain lakata toimimasta. Siispä kehotan lämpimästi kaikkia uusia diagnoosin saaneita olemaan murehtimatta. Käyttäkää rakkaat tämä aika suklaan, kahvin ja kaiken muun paheellisen herkutteluun! Ihan vain kaiken varalta.
- Yleisettilat. Harvoin olen puhunut siitä itsestään, ka-kas-ta ottaen huomioon, että sillä seudullahan tässä liikutaan. Joten nyt puhutaan! Parasta mitä iso leikkaus tuo on mahdollisuus saada siihen ymmärrystä. Loistava esimerkki on invaliditeetti kortti - todistus siitä, miksi Sinulla on oikeus päästä invavessaan. Joten jos koet runsaan ilman tuotannon tai avanteen kanssa elämisen työlääksi on invavessa keidas yleisissä tiloissa. Yleisissä tiloissa pitää huomioida myös hygienia vessan ulkopuolella. Suuhun ei saa mennä mitään pesemättömien käsien kautta eikä juomaa jaeta tai oteta lämmintä katkarapusalaattia. Saarnaan tästä koska olen sairastanut niin monet vatsataudit, ruokamyrkytykset ja influenssat pelkän huomion herpaantumisen vuoksi. Ja voin kertoa, ei kannata. Vahinkoja sattuu, se on varmaa joten tästä ei todellakaan pidä murehtia liikaa. Kunhan osaa suhtautua asiaan terveellä järjellä.
- Nukkuminen. Nukun kuin pienen lapsen äiti kahden - neljän tunnin jakoissa. Olen toki tässäkin erittäin onnekkaassa asemassa. Vessareissuja ei tule tunnin välein, mutta 8 tunnin yö unet voidaan laskea yhden käden sormin sitten syksyn 2013.
- Pukeutuminen. Kesä tuo mukanaan kärpäset, grillauksen ja uimaranta kuntoon laihduttajat. Leikkauksen jälkeen uimaranta kunto on tarkoittanut koko vartouimapukua. Tai siis sellaista vatsan peittävää. Leikkausarvet palavat herkemmin, minkä myötä tulee liuta muita ongelmia. Siispä navat piiloon vaikka naapurin pojat eivät nauraisi (mummi hei siellä pilvenpäällä: en vieläkään käsitä miksi pojat nauraisivat navoille).
- Matkustaminen. Minun rajaavat tekijät ovat lämpö, hygienia taso sekä englannin/suomen kielen taito. IPAA-leikatun keho ei ime hivenaineita ja vitamiinejä siinä missä leikkaamattoman. Tämä koskee myös suolaa ja vettä. Kärsin siis suolanpuutoksesta ihan normaalistikkin. Kuumassa keho on siis extra rasituksessa ja altistuu näin mm. auringon pistokselle tavallista herkemmin. Hygienia on suurin tekijä ja sen olen saanut oppia kotimaassakin kantapäänkautta. Kaikkialla ja kokoajan. Ilmaine vinkki: asian liiallinen pohtiminen esim. yleisissä tiloissa voi viedä järjen. Viimeisenä on kielitaito, koska et voi olla 100% koska tarvitaan apua vaikka lääkäriltä pitää olla keinot että sitä saa. Periaatteessa hurjapää heittäisi homman pantomiimiksi, eli en toivo tästä kenellekkään suurta kynnystä. Toivottavasti et ole pahoittanut mieltäsi tätä osiota lukiessasi. Siis sikäli mikäli edes tykkäät rakastat matkustaa. Jos pidät yhtä paljon kuin minä niin on tämä oikeasti melkoinen virstanpylväs käsiteltäväksi. Rakkaan ajanvietteen lisäksi matkustamisen piti olla elämän tapani alan opiskelujen myötä. Matkustamiseni on ollut koko ajan taluspoliittisista syistä melko pienimuotoista eikä koskaan Euroopan rajoja hätyyttelevää, mutta IPAA-leikattuna voin turvallisin mielin matkustaa entistä rajatummin. Pohjoismaat, USA, Pohjois Saksa ja Ranska, Puola, Balttianmaat, Iso-Britannia, Kanada, Alankomaat,... Niin, eihän tämä hyvin hoidettuna ja järkevästi suunniteltuna sulje pois kuin pahimmat etelän turisti rysät lämpimään aikaan.
- Liikunta. PITÄÄ KUUNNELLA OMAA KEHOA ja senkin jälkeen PITÄÄ KUUNNELLA. Saattaa olla että rakkaan lajin harrastaminen ottaa ikävän takapakin leikkauksesta, mutta kärsivällisellä lepäämisellä ja kehon parantamisella en usko että on monta lajia joiden MM-mestari ei leikauksen kokenut voisi olla.
Muutoksia tai ei, on parantumis prosessi käänteen tekevää ymmärtää ettei arki välttämättä ole sellaista kun on aikaisemmin ollut. Mielekästä se voi silti olla ja miksei jopa entistä parempaa. Ennen kuin asiaa oikein edes hahmottaa huomaa toimivansa päivästä toiseen onnellisesti ja terveenä.
