Tukoksia ja ratkaisuja

Voi maha minkä teit. Tarina jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi. Lisäys aikaisempaan: kokeile, mutta anna keholle aikaa totutella. Eli älä siis tee niin kuin minä: jos maanantaina nektariini ei sovi mahalla tuskin tilanne on parempi torstaina. Mutta puolen vuoden päästä tilanne voi olla toinen, jos oireet eivät ole musertavia.

Sairauspäivien myötä kynnys kokeilla tee-se-itse hoitoja on kasvanut yhdessä lääkekaapin sisällön kanssa. Omatoimisten diagnoosien perustana ei ole Google vaan oman kehon tunteminen, minkä vuoksi apteekin itsehoitohyllyä kannattaa j-pussilaisen lähestyä tietyllä kriittisyydellä.

Jokainen kovan kivun läpikäynyt tai ison sekä kutisevan hyttysenpistoksen saanut tietää varmasti sen tunteen, kun on valmis tekemään mitä tahansa, jotta olo parantuisi. Tämä käännekohta koitti elämässäni eilen kello 00.12.

Aikaisemmin kertomani vatsakipu ei ollut laantunut, päinvastoin. Vertailin oireita pussiittiin sekä kiinnikkeiden repeämiseen, mutta molemmat tuntemukset olivat erilaisia vellovan olotilan kanssa. Ei sillä, kokeilin silti pussiitti-antibioottia (minkä sain reilut 6 kk sitten ja minkä jouduin jättämään kesken allergian vuoksi, mutta eihän yksi tabu niin paljon pahenna tilannetta..eihän?) sekä vatsan seudulle tarkoitettua kipulääkettä. Ei merkittävää parannusta.

Vatsantyhjennys-/ulostuslääkkeet ovat tulleet tutuksi ensimmäisistä tutkimuksista ja vaikka tyhjennysprosessien aikana uhkasin hävittää jokaikisen aivan kuvottavan makuisen Movilcon pussin en näin kuitenkaan tehnyt.

Eilen se oli elämäni paras toteutumatta jäänyt teko.

Muun maailman nukkuessa sekoittelin lasilliseen kylmää vettä pussin Movilconia ja reilun tirauksen sitruunaa (vaikka liuoksen sekaan ei saisi mitään sekoittaakkaan). Kaikkea oli kokeiltava, olotilan hurja syöksykierre oli jo alkamassa ja päivystykseen lähteminen pahimpaan lomailuaikaan ei innostanut.

Heräsin noin kello 3.00 siihen, ettei enää sattunut. Nipisteli, mutta raastava kipu navan yläpuolelta oli poissa. Ja sitten pitikin juosta vessaan. Suolitukos tai jotain muuta, mutta ainakin se on nyt poissa. Syy tukokseen voi johtua niin monesta asiasta tai sattumien summasta, ettei yhtä oikeaa vastausta ole. Pitää voin oppia tuntemaan omat rajat ja keho. Valvotun yön tuloksena voisin kohdallani vaikata nektariinin melko sitkeää kuorta yhdessä ylitetyn parasta ennen päiväyksen kanssa. Tässä linkki muiden j-pussilaisten kokemuksiin:

http://www.ipaa-yhdistys.fi/forum/viewtopic.php?t=163

Onneksi nämä ovat hoidettavissa erilaisilla, ohuillekkin kuorille suunnatuilla kuorimaveitsillä. Joidenkin kuorien sulavuuteen voi auttaa keittäminen tai paistaminen. Suolitukoksen oireiden yltyessä on ehdottoman tärkeää hakeutua hoitoon ja vaikka nämä sukkahousu-niksit toimisivatkin on hyvä käydä kontrollissa, ettei esim. pussiitti pääse yllättämään.

Isä sanoi minulle aina lapsena, ettei hyvän makuinen lääke auta - sen vuoksi kaikki tehokkaat lääkkeet muistuvat niin kamalilta. Viisas mies tuo isä.

Vatsakipu parasta ennen päiväyksen jälkeen

Kirjoitan harvoin, sillä tahdon kirjoittaa aiheesta. Aiheena tälläkertaa: piinallinen, pistelevä vatsakipu ja pahoinvointi.

Olipa kerran lauantai aamu. Sellainen aamu kun voi vain olla onnellinen vapaapäivästä. Kruunasin aamupalan makealla ja mehukkaalla nektariinilla. Fiilistelen edelleen tämän terveellisen hedelmän jälkimaininkeja.

Kipu ei alkanut välittömästi nektarin laskeuduttua pitkin ruokatorvea. Aikaisemmin olen saanut vatsanväänteet alle 3 minuutissa pilaantuneen ruuan nauttimisen jälkeen. Ruokaa syödessä ihakarvat nousevat pystyyn ja saan viluväristykiä. Tämä tapahtuu voimakkaimmin aamuisin riippumatta siitä, mitä nautin. Tunne itsessään on kohdistunut hyvin tarkasti rajattavaan alueeseen ja pahenee jos istun selkä suorassa, jalat maassa. Oksennusta ei ole vielä tullut, vaikka olo on niin karmea, että sekin tuntuisi miellyttävältä.

Vatsa on siis ollut liekeissä jo useamman päivän vieden allekirjoittaneen ajoittain sängynpohjalle. Naiset voivat havainnoillistaa tunnetta kuvittelemalla tavallista voimakkaammat kuukautiskivut navan yläpoulelle ja miehet..no, voimakas närästys samalla seudulla.

Olen kiinnittänyt leikkauksesta lähtien hyvin paljon huomiota parasta ennen päiväyksiin, kylmäketjuihin, oikeaan säilytykseen, hyvään kypsentämiseen,...you name it. Mutta silti tämä viheliäinen pahoinvointi pääsi yllättämään. Ei sillä, kyseessä ei ole ensimmäinen kerta. Tuskin myöskään viimeinen.

Vaikka on heinäkuu ja lääkärit sekä kirurgit ansaituilla kesälomilla sain nopeasti selkeät suunnitelmat. Kyseessä saattaa olla pussiitti, ruokamyrkytys tai jotain muuta. Huomenna pois suljetaan sisäisen verenvuodon mahdollisuus (suoliston ja mahalaukun veri kun värjää kaiken mustaksi).

J-pussilaiselle hygienia on ehdottoman tärkeää, mutta aina ei voi olla askelta edellä tai super-tarkkana. Välillä tekee vain mieli nektariinia. Ja sitten kärsitään. Mutta onneksi nämä menevät ohi, tavalla tai toisella. Lääkärin mukaan kuukauden sisään tilanteen pitäisi tasoittua, jos kyseessä on ruokamyrkytys.

J-pussilaisen elämä on ainakin aluksi oman kehon tuntemuksien tulkitsemista ja itselleen oikean ruokavalion etsimistä. Aluksi tuntemukset ovat kärkkäämpiä ja tuskin koskaan poistuvat, mutta ne eivät saa ottaa yliotetta tavallisen arjen tavoittelusta.

Kipuun ei kuole.