Tuomio kirkko

Miten pienestä se onkaan kiinni. Teemme satojatuhansia päätelmiä ja viestimme jatkuvasti tavalla taikka toisella keskenämme, mutta silti kukaan ei välty väärinkäsityksiltä.

"Tuomio kirkko - kuulostaa ihan CMX:n biisiltä."

- A. Kylmä, oman elämänsä sankari ja hyvä ystäväni

Niinhän se tekee kun asiaa oikeen miettii. Miksi se on näin pienestä kiinni?

Olemalla sairauslomalla sinä; et ole töissä, lepäät, karsit vastuuta. Käytännössä; jos käväiset töissä moikkaamassa työkavereita olet myös käytettävissä hoitamaan pari juttua, lepäät kun ehdit, koitat delegoida asioita eteenpäin siinä kuitenkaan aina onnistumatta. Sairaus loma. Hiukan on nenä tukossa tai nilkka muljahtanut, mutta lomaa yhtä kaikki. Mulle kommentoidaan paljon sitä, miksi en ole sairas, mutta lomalla kuitenkin. En ole kipeä, koska en näytä siltä.

Suhtautuminen tilanteeseen optimistisesti tai pikemminkin realistisesti auttaa jaksamaan, mutta edesauttaa myös paranemista. Tai ainakin uskon niin. Ainakin niin kauan kuin ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

Mutta ei saa toki ymmärtää väärin. Rakastamani työ (josta luovuin pitkin hampain "muutaman" ylimääräisen työtunnin jälkeen) ei aiheuta harmaita hiuksia, enemmänkin se opiskelu ja opiskelija-tittelistä luopuminen. Taidan olla ikuinen opiskelija. Ihan vaan sen takia, että on jotain virkistävää ajateltavaa sairauskuvioiden lisäksi. 

Toinen suuri, huutava väärinkäsitys on elämä. Me ei kuolla tänä yönä, eikä seuraavanakaan. Todennäköisyys on pieni, mutta kuitenkin olemassa. Todennäköisyys on pieni nuorena aikuisena; lähteä töihin ja jäädä sille matkalle, kantaa FAP geenimutaatiota, ajaa autoa jonka päälle vastaan tulija ajaa nukahtaessaan rattiin.

Ei olla lyhytnäköisiä. Otetaan huomioon se todennäiköisyys vaikka se olisikin muita pienempi ja ulkonäöltään hyytävä. Ei tarvitse olla sokea.